Miten Viivistä tuli Itä-Suomen yliopiston opiskelija
Viivi opiskelee tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa kulttuurintutkimusta. Hänelle ei ollut täysin selvää lukiossa, minne hän menisi jatko-opintoihin. Viivi pystyi kuitenkin rajaamaan vaihtoehtoja tuleviin opintoihin, sillä hän ei ollut kiinnostunut luonnontieteistä tai matemaattisista aineista. Opinto-ohjaajan opastuksella Viivi päätyi valitsemaan kulttuurintutkimuksen, koska siinä hän pystyi yhdistämään kirjallisuuden sekä kulttuurit ja uskonnot, joista hän oli kiinnostunut.
Viiville on aiemmin äidinkielessä opetetuista tiedoista ja taidoista ollut hyötyä jatko-opiskeluissaan. Hän kertoo haastattelussa oppineensa yläkoulu- ja lukioajoilta muun muassa erilaisia äidinkielen termejä, kuten intertekstuaalisuus, joita hän on tarvinnut nykyisissä opinnoissaan. Viivi kuitenkin mainitsee, että jotkin asiat olivat supistetummin opetettuja, ja yliopistossa niihin asioihin on paneuduttu syvemmin. Lisäksi hän on kokenut hyödyllisenä sen, että aiemmissa opinnoissa on luettu klassikkokirjoja.
Viivi on oppinut äidinkieleen liittyviä taitoja ja tietoja yliopisto-opinnoissaan. Hän tuo esiin jo mainitun termin, intertekstuaalisuus. Viivi kertoo lukiossa oppineensa intertekstuaalisuuden tarkoittavan viittausta tai lainausta muista teksteistä ja teoksista. ”Olen oppinut, että kaikki tekstit ovat periaatteessa intertekstuaalisuutta, koska kaikki tekstit syntyvät toisten tekstien pohjalta”, Viivi kertoo. Hän on huomannut opiskeluissa joidenkin käytyjen asioiden olevan jo aiemmissa kouluissa esiintyneitä perusasioita, mutta yliopistossa niihin keskitytään tarkemmin ja perusteellisemmin.
Viivi pitää tärkeimpänä omissa opiskeluissan äidinkielessä kielioppia, jotta esimerkiksi esseitä osataan kirjoittaa hyvin. Hän kertoo, että vaikka lukioaikana painotettiin kirjoitus- ja lukutaidon osaamista, ne eivät kuitenkaan määritä sitä, kuinka hyvä äidinkielessä on. Viivi mainitsee myös tärkeäksi erilaisten tekstien lukemisen.
Kirjoittanut: Pihla Nikkola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti